Motivaatio
Eräänä päivänä Motivaatio lähti. Se sai yksinkertaisesti tarpeekseen. Jos joku olisi myöhemmin tullut kysymään, koska päätös lähtemisestä syntyi, vastaaminen olisi ollut helppoa. Tasan kello 13.48. Viisi minuuttia sen jälkeen, kun Tehokkuus oli poistunut Motivaation työhuoneesta kainalossaan nippu kuukausiraportteja.
Motivaatio ei pitänyt uudesta esimiehestään, mutta vielä tärkeämpää oli, että Motivaatio ei arvostanut tätä. Tehokkuus puhui paljon, mutta viesti ei juuri koskaan tullut perille. Mikäli sitä edes oli.
Ei Motivaatio suuremmin välittänyt uusista työkavereistaankaan. Kilpailukyky oli suulas ja piti suurta numeroa itsestään. Täysin ilman sisältöä. Ahneus oli kiero ja puhui aivan eri asioita kasvokkain kuin selän takana.
Vanhoja työkavereita oli jäljellä enää yksi. Motivaatio vilkaisi olkansa yli nurkkapöytään, jossa Innostus valmisteli projektikatsauksen esitystä. Motivaation vanha mentori, Omistautuminen, oli siirretty eläkeputkeen alkusyksystä ja lopettanut työt heti vuoden vaihteessa. Siirto suretti Motivaatiota, sillä se tiesi kuinka mielellään Omistautuminen olisi halunnut jatkaa työssään. Vielä enemmän häntä kuitenkin suretti Luottamuksen kohtalo. Tämä oli kuollut huhtikuussa äkillisen sairauden murtamana.
Motivaatio oli syvästi huolissaan Innostuksen jaksamisesta. Sen ilme oli enää harvoin iloinen ja yhä harvemmin se nauroi.
"Lähdetkö mukaan?" Motivaatio kysyi. Innostus oli nykyään niin pieni, että se matkustaisi näppärästi olkapäällä, jollei itse jaksanut kävellä.
"Minne?" Innostus kysyi. Sen ääni oli enää vain hädin tuskin kuultava. Motivaatio ei voinut olla muistelematta tämän reipasta äänensävyä vain muutamaa vuotta aiemmin.
"Jonnekin, missä meidän on parempi olla", Motivaatio vastasi. Muuta se ei osannut sanoa.
Innostus nyökkäsi pienesti. He pakkasivat reppuihinsa vain välttämättömät tavarat ja sulkivat Työpaikan oven takanaan.
Ensimmäinen yö taivasalla oli vaikea. Heillä ei ollut kattoa päänsä päällä ja lämmikkeeksi sytytetty tuli pääsi sammumaan useampaan kertaan rajujen tuulenpuuskien johdosta. Motivaatio heräsi monta kertaa Innostuksen vaimeaan itkuun.
Seuraavana päivänä he kohtasivat Ahkeruuden, joka istui kolkon toimistorakennuksen edessä ja poltti tupakkaa.
"Arvaa monesko tänään?" Ahkeruus kysyi osoittaen savukettaan. "Neljäskymmenestoinen", se vastasi vastausta odottamatta.
"Kuinka nyt näin?" Motivaatio kysyi.
"Minut on ulkoistettu", Ahkeruus vastasi. "Eipä ole enää juuri muuta tekemistä."
"Tänne ei sitten taida kannattaa jäädä?" Motivaatio jatkoi ja osoitti Toimistoa.
Ahkeruus pudisti päätään.
Illansuussa heitä vastaan käveli Kyynisyys. Vauhti oli nopea ja askel rivakka.
"Onko kiirettä?" Motivaatio kysyi. Se oli tavannut Kyynisyyden kahdesti aiemmin, kun tämä oli vieraillut Työpaikalla konsultoimassa.
"Kyllä tuppaa olemaan?" Kyynisyys vastasi. "Kovasti on vientiä sinne jos tänne. Meikäläisen markkinat tämä aika."
"Minnekäs teillä matka?" se edelleen jatkoi.
"Etsitään valoisampia maisemia", Motivaatio vastasi. "Tilaa ajatella."
Kyynisyys näytti pohtivan hetken. Melkein syvällisesti.
"Ei teille mukaan mahtuisi?"
Motivaatio tunsi, kuinka Innostus kumartui olalta kohti hänen korvaansa ja kuiskasi.
"Ei oteta matkaan. Siitä ei tule kuin lisää harmia."
Motivaatio palasi asiaan illalla, kun he istuivat jälleen kahden ja pitivät sadetta sillan alla.
"Suuremmasta porukasta olisi voinut olla etua", se sanoi.
"Etsitään parempaa seuraa", Innostus vastasi.
"Kuten?"
"Isosetäni asuu tässä aika lähellä", Innostus sanoi. "Sen nimi on Ilo ja se on usein ennenkin auttanut minua tukalissa tilanteissa."
"Olen liian vanha ja heikossa kunnossa lähtemään mukaanne", Ilo sanoi, kun he istuivat sen olohuoneessa. "Mutta voin opastaa teitä oikeaan suuntaan."
Motivaatio kuunteli kärsivällisesti, kun vanhus puhui.
"Tuolla aamuauringon ensimmäisen kajon suunnassa on maailma, jossa kaikki on yhä edelleen hyvin, tai jopa paremmin kuin ennen. Mutta teillä on sinne kyllä vielä aika lailla matkaa kuljettavana. Teidän täytyy löytää keino ylittää vesi ja kulkea useiden peltojen, mäkien ja niittyjen halki."
Tässä vaiheessa Innostus huokaisi raskaasti.
"Mitä siellä sitten on?" Motivaatio kysyi.
"Menkää ja ottakaa selvää", Ilo sanoi kujeileva virne silmissään. "On vain yksi asia, jonka haluan mainita. Siellä on uusi johtaja."
Seuraavana aamuna, juuri auringon noustua Motivaatio nosti Innostuksen olkapäälleen ja he lähtivät kulkemaan kohti aamuaurinkoa. Askel tuntui kevyeltä ja oli helppo kulkea. Innostus hyräili vanhaa tuttua laulua. Sen ääni kuului raikkaana ja soi lujaa. Motivaatio hymyili. Se nosti reippaasti jalkaansa toisen eteen. Enää muutama päivä, viikko tai kuukausi - ehkä vuosi. Mutta kuka edes välitti ajasta enää. Kunhan lopulta pääsi maailmaan, jota johti Toivo.