URA JA HYVINVOINTI MUUTTUVASSA TYÖELÄMÄSSÄ

Neljätoista naista kokoontui 25.-28.5.2006 Viron Rakvereen pohtimaan uraa ja hyvinvointiaan muuttuvassa työelämässä. He olivat saapuneet eri puolilta Suomea ja edustivat yristysmaailman lisäksi yliopistoja sekä julkishallintoa. Useimmat olivat koulutukseltaan kemistejä tai biokemistejä edustaen hyvin erilaista kirjoa ammattinimikkeitä, mukana myös kolme ympäristöviranhaltijaa. Kyseessä oli jo kolmas luonnontieteiden akateemisten liiton naisjäsenilleen tarjoama kurssitus Virossa. Tällä kertaa mukaan oli kutsuttu myös ympäristöasiantuntijoiden keskusliiton jäseniä.

Muuttuva työelämä

Työelämän jatkuvat muutokset ovat tämän päivän yhteiskunnassa arkipäivää. Globalisaatio, kvartaalitalous, pätkätöiden yleistyminen ja työmarkkinoiden epävarmuus ovat kaikki käsitteitä, jotka toistuvat sekä mediassa että ihmisten jokapäiväisissä puheissa. Ne luovat ympärilleen epävarmuutta, uupumusta ja masentuneisuutta. Nämä kaikki ovat nähtävissä tänä päivänä selvästi myös luonnontieteiden alalla.

Luonnontieteilijöiden työelämää ovat viime vuosina mullistaneet useat eri tekijät. Useita firmoja on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen, jolloin työpaikkojen väheneminen ja muut kaukojohtamisen seuraukset ovat purkautuneet työpaikoilla. Useat suuret yritykset ovat joko kokonaan tai osin lopettaneet tutkimustoimintaansa siirtäen sitä TEKES:in linkittämänä halvemman yliopistotutkijan suoritettavaksi. Kunnallinen julkishallinto ja yliopisto ovat siirtyneet tulosvastuuseen, jossa yritysmäinen johtaminen on sulautettu organisaatioon usein äärimmäisen keinotekoisesti tuotteistaen opiskelijoita, tutkimusta ja hallintoa. Samanaikaisesti alan koulutusta on jatkuvasti lisätty. Erityisesti tämä pätee bioalaan, jonka vielä kymmenen vuotta sitten odotettiin nousevan uudeksi Nokiaksi. Kun toiveet nopean talouden ja äärimmäisen ahneuden yhteiskunnassa eivät kyllin nopeasti täyttyneet, on bioalan yrityksiä kaatunut samaa tahtia kuin niitä on syntynytkin.

Muutosten vaikutukset näkyvät työpaikoilla ja alan työmarkkinakehityksessä. Kasvava koulutettujen joukko on täyttänyt yliopistot tohtoritutkijoilla, joille lyhyt pätkätyö on usein tyhjää parempana ainoa vaihtoehto. Pitkä yliopistotutkijuus on muovannut heistä kapean osa-alueen huippuosaajia, jotka eivät täytä yritysmaailmaan kysyntää laaja-alaisista sopeutujista. Alan työttömyys onkin kivunnut lukemiin, joita edes laman aikana ei oltu saavutettu. Alalle on saapunut uutena tuttavuutena tohtorityöttömyys, jota vielä 1990-luvun alussa ei ollut olemassakaan. Suurimman siivun näistä työttömyysluvuista kattavat bioalan osaajat. Nämä karut tilastot heijastuvat työpaikoille ja ihmisten arkeen uupumuksena sekä toivottomuuden tunteena. Uusimmat tutkimustulokset kertovat, että nyky-yhteiskunnassa kärsii uupumuksesta noin 25% väestöstä ja jopa 5% vaipuu vakavaan uupumukseen tai diagnosoituun masennukseen.

Naiset reagoivat luonnontieteiden alalla tapahtuviin työelämän muutoksiin herkästi. Muutokset myös kohdistuvat naisiin tietyin erityispiirtein, joista useat liittyvät naisen yleisiin mahdollisuuksiin työllistyä ja toimia usein miehisessä uraviidakossa. Erityisesti akateemisesti koulutettujen naisten taakkana on samasta työstä saatujen sukupuolten välisten palkkaerojen suureneminen, mitä korkeammalle työyhteisöjen hierarkiassa kivutaan. Naisten uupumiseen työelämän muutosten edessä vaikuttaa suuresti myös heidän itseisarvoinen naiseutensa. Äitiys heijastuu naisen uraan sekä siihen kohdistuvana asenteellisuutena että hänen omaehtoisina arvovalintoinaan. Kuitenkin naisten osuus alalle koulutettavien määrästä on varsinkin bioalalla jatkuvassa kasvussa eikä tämä voi olla vaikuttamatta työelämän muutoksiin luonnontieteiden alalla lähivuosina.

Eväitä jaksamiseen

Muuttuvan työelämän kohtaamiseen olivat Virossa eväitä jakamassa henkilöstökouluttaja Satu Roos ja LAL:n asiamies Irmeli Puntari. Ensimmäisen omat kokemukset oravanpyörästä yksityisyrittäjäksi pudottautumisessa olivat useiden eväiden arvokkaina mausteina.

Neljäntoista naisen odotukset kurssia kohtaan olivat moninaiset mutta useilta kohdilta yhtenevät. Useat pohtivat urallaan muutosta ja punnitsivat kykyään tai rohkeuttaan kohdata haasteet. Useat analysoivat resurssejaan ja valmiuksiaan nykyisellä urallaan. Jotkut oli pysäyttänyt ajattelemaan elämässä tapahtunut suuri mullistus. Jotkut etsivät sisäisiä arvojaan, joiden pohjalta rakentaa parempaa uraa. Koettiin halua siirtyä uralla ajelehtimisesta uralla navigointiin. Oltuaan vuosia tarjoutuneiden mahdollisuuksien valikoissa ajalehtiva objekti siirtyisi nyt olemaan oman uransa ratkaisut itsenäisesti tekevä subjekti.

Kurssilla tehtiin töitä aktiivisesti neljä päivää. Puhuttiin vallasta, johtamisen logiikoista, asiantuntijan brändistä, hyvän elämän hyötysuhteesta ja ajattelumalleista. Saatiin työvälineitä oman osaamisen kartoittamiseen, arvojen järjestämiseen sekä yleiseen selviytymiseen. Kartoitettiin omaa uramenneisyyttä, tehtyjä valintoja ja saavutettuja huippuhetkiä. Luotiin tavoitteita tulevasta ja mallitettiin reittiä niitä kohden. Luennot eivät analyyseihin yksin riittäneet ja puhe jatkoi pulppuamistaan aterioitaessa sekä saunoessa.

Nyt me neljätoista naista olemme palanneet kukin omiin työpaikkoihimme jatkamaan omaa uraamme muuttuvassa työelämässä. Kurssi on antanut meille nipun eväitä voida muutoksen keskellä hiukan paremmin. Jaksamisen oivana esimerkkinä voimme pitää Kohtla-Nõmmin kaivoksessa 47 vuotta työskennellyttä Aarnea, joka 73-vuotispäivänään esitteli meille työpaikkaansa tulenpalavalla innostuksella ja rikkumattomalla uraylpeydellä.