Verisolupoika Filiuksen tarina vie mukanaan

Johanna Ruhanen

Filius ja elinkaikkeuden arvoitus on lasten tietokirja, jonka antaa myös aikuisille paljon pureskeltavaa. Kirjailija Leena Valmu kertoo, miten Filiuksen huima seikkailu syntyi.

- Filius Sanguis on pieni poika, joka elää tätinsä luona ja pelaa illat kavereittensa kanssa. Tavallisesta pojasta Filiuksen erottaa kuitenkin se, että hän itse elää leukemiaa sairastavan lapsen sisällä. Filius on verisolu, joka miettii rankasti omaa elämäntehtäväänsä, kunnes hän ajautuu eräänä päivänä virran mukana aivan vieraaseen paikkaan, ja kaikki alkaa selvitä.

Näin kirjan päähenkilön matkaa kuvailee kirjailija Leena Valmu, joka on luonut Filiuksen maailman tai - kirjan omalla kielellä sanottuna - elinkaikkeuden.

Filiuksen satumaisella seikkailulla on vankka tietopohja, sillä Valmu on paitsi kirjailija, myös veren valkosoluista tohtoriksi väitellyt biolääketieteen dosentti, joka työskenteli Veripalvelussa tutkijana useiden vuosien ajan. Valmun ensimmäinen fiktiivinen teos, nuortenromaani Veera tiellä, oli Topelius-palkintoehdokkaana vuonna 2010. Filius ja elinkaikkeuden arvoitus julkaistiin WSOY:n kustantamana keväällä 2013.

Tietoa tarinan siivellä

"Älä häkelly, vaikka et näe minua, sillä minä olen hyvin pieni. Tosi paljon pienempi kuin sinä. Sinä et ole koskaan nähnyt minun kaltaistani, jollet sitten ole sattunut katsomaan mikroskoopilla. Kuitenkin meikäläisiä asuu sinun sisälläsi monia miljoonia."

Filiuksen huikea ja koskettavakin matka avaa maiseman koko ihmiskehoon verisolun silmin nähtynä. Vaikka aihe on vaativa, kahden nyt jo teini-ikäisen tyttären äitinä Leena Valmu uskoo, että oikean esitystavan avulla lapsi kyllä omaksuu monimutkaisenkin asian.

- Tarina on lapselle helppo tapa oppia uutta, ja siksi tarinallisuus korostuu myös Filiuksessa. Kirjoitin sen noin viidesluokkalaisille, eli 10-11-vuotiaille, koska siinä iässä biologiaa aletaan opiskella koulussa. Heidän reaktionsa ovatkin olleet parhaimpia.

Kirjailijasta on ollut hauska huomata, että Filiuksen lukijakunnan ikähaitari on hyvin laaja. Tarinaa kehitellessään Valmu huomioi myös aikuiset, sillä hän halusi, että kirja puhuttelee heitäkin.

- En koskaan lukenut lapsilleni kirjaa, josta en itse nauttinut. Astrid Lindgren on idolini, ja hänen kaikissa kirjoissaan on aikuisten taso. Jos vanhempaa haukotuttaa lukiessa, kirjassa on jotakin pielessä, hän sanoo.

Latinaa Potterin tavoin

Kuten tutkijan työssä, myös kirjoittamisessa hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Filiuksen maailma ja juonenkäänteet jäsentyivät Valmun mielessä helposti, ja kirjan ensimmäinen versio syntyi lopulta yhden kesäloman aikana kesällä 2011. Vaikka painoon lähtöä edelsi vielä muutama kustannustoimittajan kanssa tehty tekstinviilauskierros, tarina pysyi alkuperäisasussaan.

Vaikeimpia kirjoitettavia olivat tietolaatikot, niin sanotut tietokapsulukset, koska kirjan hahmojen ja tapahtumien monimutkaiset taustat oli tiivistettävä niissä muutamaan riviin lapsen ymmärrettävälle tasolle.

- Lukijalle voi tulla tietoähky, mutta osa asiasta saakin mennäohi. Hyvää lastenkirjaahan luetaan moneen kertaan, Valmu huomauttaa.

Jo ennen kuin Filiuksen matka sai sanallisen muotonsa, Valmu loi tarinaan kuuluvat hahmot nimiä myöten. Suomi-latina-sanakirja oli nimenantopuuhien aikaan kovassa käytössä, sillä kirjan kaikilla henkilönimillä on latinankieliset sukujuuret.

- Esimerkiksi filius tarkoittaa latinaksi poikaa, sanguis verta, alba valkoista, ferox villiä ja ludus koulua. Vasta myöhemmin olen huomannut, että myös J. K. Rowling käytti Harry Potterin hahmojen nimeämisessä paljon latinankielisiä termejä. Onkin ollut mukavaa löytää hänen tuotannostaan tuttuja sanoja.

Kirjassa poliisin univormuun puettu Regulus T. Lymphos taas sai nimensä aidoilta esikuviltaan, eli regulatorisilta T-soluilta, joita on tutkittu Veripalvelussa. Niiden tärkeänä tehtävänä on hillitä muiden verisolujen toimintaa elimistössä. Valmun oma suosikkihahmo on kuitenkin kantasolurouva Mater Maximus.

- Kohta viisikymppisenä naisena mietin usein elämän tarkoitusta. Haluaisin itsekin tulla jonkinlaiseksi kantaäidiksi, viisaaksi kertojaksi ja siksi pyysin Lasselta, että hän piirtäisi Mater Maximuksesta niin viisaan näköisen vanhan naisen kuin mahdollista, Valmu kertoo naurahtaen.

Koko perheen projekti

Matkan varrella Valmu joutui kuuntelemaan myös kuvittajan näkemystä. Keskusteluja joudutti olennaisesti se, että kirjan taitto ja kuvitus ovat Valmun aviomiehen, graafikko Lasse Rantasen käsialaa. Yhteinen kirjaprojekti täytti parin pitkäaikaisen haaveen.

Huomiota herättävän taidokkaan kuvamaailman salaisuus on erityisessä tekniikassa, jossa Rantanen käytti öljyvärimaalaajille tuttua gesso-pohjustusmassaa luodakseen kuviin reliefimäisen kolmiulotteisuuden. Realistisuuden tavoittamisessa häntä auttoivat myös solujen mikroskooppikuvat, joita vaimo toi töistä kotiin.

Filiusta voi hyvällä syyllä kutsua koko perheen projektiksi, sillä myös pariskunnan tyttärillä Venlalla ja Nellalla oli osuutensa kirjan synnyssä.

- Kuvataidelukiota käyvä Venla teki isänsä kanssa hahmojen ensimmäiset versiot muovailuvahasta, ja myös kirjassa lähetettävä virusposti on hänen keksintöään. Nuorempi tyttäremmeNella on innokas jalkapalloilija ja hän ideoi puolestaan Filiuksen lempipelin, pespilan, Valmu iloitsee.

Uusia soluseikkailuja luvassa

Valmu paljastaa, ettei Filiuksen aloittama soluseikkailu jää tähän. Pariskunta onkin suunnitellut kirjasarjan, josta neljän seuraavan osan aiheet ovat jo selvillä. Sarjan toinen osa on parhaillaan tekeillä, , mutta sen julkaisua joudutaan odottamaan vielä tovi. Filiuksen tarinan varsinaisista jatko-osista ei kuitenkaan ole kyse.

- Kaikkien tulevienkin osien päähenkilö on solu, mutta tarina ja päähenkilö ovat aina uudet. Vaikka samoja hahmoja saattaa kurkahdella eri osissa, jokainen kirja on oma tarinansa eri puolilta ihmiskehoa.

Jos tekijöiden toive toteutuu, tulevaisuudessa kirjasarja ilahduttaa lukijoita myös ulkomailla. Tarina kun toimii aiheensa puolesta missä päin maailmaa tahansa, ja nimetkin sopivat sellaisinaan.

- Ulkomaille meno voi odottaa sarjan valmistumista, mutta jos ovet aukeavat jo aiemmin, niin mikä ettei. Kiinnostuneita yhteenottoja on jo tullut, Valmu kertoo.

Kirjailija ei pidä mahdottomana, että hän kirjoittaisi joskus aikuisille. Siitä huolimatta hän uskoo pysyvänsä lasten- ja nuortenkirjailijana vielä pitkään, sillä yksi erityinen tehtävä on kesken.

- Haluan edistää lasten lukemista, sillä nykyaika vie lapsia kohti hektisyyttä ja kauemmas perinteisestä lukemisen kulttuurista. Kirjan luomalla mielikuvituksella on täysin toisenlainen rooli ja syvyys kuin jatkuvasti muuttuvalla tietoteknisellä maailmalla, hän sanoo.